Ilveksen 17-vuotiaat Noora Hämäläinen ja Armi Heikkilä tutustuivat toisiinsa jalkapallon kautta. He aloittivat molemmat keltavihreissä väreissä 7-vuotiaina ja ovat kulkeneet yhteistä matkaa kohti edustusjoukkuetta.

 

Hämäläisen mieluisimmat pelipaikat ovat laitahyökkääjänä ja keskikentällä. Heikkilän pelipaikka taas on alempi keskikenttä, eli niin sanottu kutospaikka.

 

Kun nuorilta kysyy heidän idoleistaan, vastaukset ihastuttavat monipuolisuudellaan. ”On paljon hyviä pelaajia ketä ihailen, mutta jos yksi pitää valita, niin sanon (Eden) Hazard”, Hämäläinen kertoo.

 

Heikkilä taas sanoo, että ”ei mulla oikeastaan oo ikinä ollut mitään idolia futiksessa. Yhessä vaiheessa mää ihan yritin löytää jonkun, josta ottaa mallia ja fanittaa, mutta ei se nyt pakolla tule. Aina mää oon kyllä ottanut mallia mun isosiskosta, joka enää ei kylläkään pelaa. Ja toinen on Tuuli Enkkilä. Aina oon halunnu olla yhtä hyvä kuin se”, Armi sanoo. Terveisiä vain Madridiin, siskolle sekä Tuulille!

 

Maajoukkueen anti

 

Heikkilä listaa vahvuuksiaan olevan positiivisuus, havainnointi, ketteryys ja se, että hän antaa aina kaikkensa. Hämäläinen taas mainitsee jämptisti vahvuudekseen monipuolisuuden ja kehityskohteeksi 1 vastaan 1 -pelaamisen.

 

Heikkilä selittää, että hänen pitäisi kehittää nopeutta ja kuntoaan. ”Jaksaisi pelata liiga- ja maajoukkuepelit aina kokonaan täysillä. Kolmantena ainakin kentällä puhuminen. Ihme kun se ei niin onnistu, kun kentän ulkopuolella ääntä kyllä lähtee. Se täytyy vaan oppia”, hän sanoo.

 

Kaksikko on tosiaan tuttu myös maajoukkuekuvioista. Hämäläinen oli viimeksi helmikuussa U19-maajoukkueleirillä Eerikkilässä. Heikkilä taas valittiin B-tyttöjen Hilkka Koskisen, Laura Ojalan ja Sofia Laineen kanssa tämän kuun U17-maaotteluihin Ruotsia vastaan, jotka kuitenkin siirrettiin koronaviruksen aiheuttaman tilanteen takia.

 

Heikkilä kertoo saavansa itseluottamusta pelaamiseen ja oppivansa uusia juttuja. ”Oon saanut pari tosi läheistä kaveria sieltä”, hän kertoo hymyssä suin.

 

Hämäläinen sanoo, että ”maajoukkuetapahtumat ovat mahtavia mittareita oman ikäisten kansainvälisestä tasosta. Ja tietty onhan se kunnia edustaa Suomea. Sehän on kuitenkin ollut pienestä lähtien minun suurimpia unelmia. Maajoukkueen kautta opin myös tuntemaan eri pelaajia ja ihmisiä ympäri Suomen ja olenkin saanut maajoukkueen kautta elinikäisiä ystäviä.” Maajoukkueella on totisesti yhdistävä voima.

 

Kotona kökkimistä ja kesän odottamista

 

Molemmat kehuvat edustusjoukkueen ilmapiiriä, kaikki tulevat hyvin juttuun. He myös molemmat odottavat innolla kesän pelejä, kun kausi lopulta käynnistyy. ”Haluan nähdä meidän ahkerasti työskentelevän joukkueen menestyvän”, Hämäläinen sanoo.

 

Hämäläinen ei avannut muita tulevaisuuden suunnitelmiaan ainakaan vielä enempää, mutta Heikkilä kertoo, että tulevaisuudesta kysyttäessä iskee kauhea stressi. Mikä on ymmärrettävää. ”Pyrin ottamaan rennosti tulevaisuuden suhteen ja katon mihin virta vie. Futista haluaisin pitkään pelata ja ehkä myös ulkomaille ois siistiä mennä. Haluisin myös päästä A-maajoukkueeseen jonain päivänä. Semmonen ei-jalkapalloon liittyvä haave ois oma koira ja hammaslääkärin ammatti”, Heikkilä kertoo pilke silmäkulmassa.

 

Kaksikon ajatuksia piti udella myös koronaviruksesta, ihan vain osoittamaan, että ajankohtaisiin aiheisiin tartutaan kiinni.

 

”Koronavirus on ikävä juttu ja vaikuttaa moniin asioihin aika rankalla kädellä, mutta tärkeintä on muistaa kuitenkin suojata kaikkien terveys! Nyt kun on aikaa vaikka muille jakaa, niin jalkapallon näkökulmasta kannattaa keskittyä omiin kehityskohteisiin ja omien vahvuuksien parantamiseen”, Hämäläinen toteaa. Kotiharjoitteita löytyy lukuisista eri Ilves-lähteistä, niistä kannattaa ottaa vinkkejä.

 

Heikkilä taas sanoo suoraan, että ”aika paljon on kotona kökitty ja välillä menee kyllä hermo veljeen ja äitiin, kun nekin on täällä. Otan tosissaan kaikki hygieniajutut ja annetut ohjeet, mikä on mun mielestä tärkeetä. Onneks nyt on kuitenkin kevät, niin lenkkisäät on ollu aika huippuja ja tossa pihalla on hyvää tilaa kikkailulle. Ei siihen paljon tilaa vaadita, että saa neppailut aikaiseksi.”

 

Riippuen tietysti yksilöstä ja pallokosketuksen puhtaudesta, miten paljon tilaa kikkaileminen vaatii, mutta tämä kaksikko tuskin tarvitsee paljoakaan.

 

Tehokaksikko, Tatu & Patu, Tiku & Taku..

 

Pitääkö kaksikko sitten itseään Tehokaksikkona tai onko heille muuta kutsumanimeä?

 

”Meille on monia nimiä kehkeytynyt näiden kausien aikana. Tehokaksikko on kyllä loistava lisäys nimilistaan!”, Hämäläinen sanoo.

 

”Ehdottomasti ollaan (Tehokaksikko)! Totta jos puhutaan, niin meidät kun yhdistetään niin tuloksena voi joskus olla aikamoista sähläämistä, mut kyllä me joskus muita myös nauratetaan. Parhaita ystäviä ollaan ja futiksen kautta tavattiinkin. On Tatua ja Patua, Tikua ja Takua. Niitä on kyllä monia, eikä tuu mieleen semmoista yhtä tiettyä”, Heikkilä jatkaa.

 

Heiltä yritettiin myös udella jotakin mehukasta tarinaa joukkueen sisältä tai toisistaan, mutta mitään konkreettista ei irronnut. Ainakaan vielä.

 

”Kieltämättä ne tarinat, jotka heti tulee mieleen, niin emmää kehtaa sanoo. Tosta Noorasta ois kyllä monta tarinaa kerrottavana”, Heikkilä kertoo kryptisen oloisesti. Kausi on toki vielä alkamatta ja aikaa on.

 

Hämäläisen terveiset faneille kuuluvat näin: ”Pysykää kaikki terveinä ja nähdään kesällä Tammelassa!”

 

Ja Heikkilän: ”Motto on on nyt se, että ’ei anneta sen häiritä’. Varsinkin näin koronan aikana ei ajatella kaikkee, mitä ei voi tehdä. Kotonahan on vaikka mitä tehtävää, esimerkiksi pallon kanssa. Ehkä vanhemmilta kantsii kysyy kuitenkin, ettei kukkaruukut lentele”, hän päättää.

 

Kaksikon antamilla vinkeillä eteenpäin; muistakaa suojata oma ja muiden terveys, kikkailkaa kotona ja kun on taas turvallista sekä sallittua, niin tavataan Tammelassa.