Tänään 22-vuotta täyttävä kamerunilaishyökkääjä on nauttinut olostaan Ilveksessä ensimmäiset kuukaudet. Vielä eurooppalaiseen pelitapaan totutteleva Loa Loa uskoo Ilveksen pystyvän suuriin saavutuksiin.
Huhtikuussa Ilvekseen siirtynyt Patrick Loa Loa saapui haastatteluun hänelle niin tyypilliseen tapaan hymyillen ja iloisesti tervehtien. Nuorella miehellä on aina pilke silmäkulmassa ja kohteliaat käytöstavat, kotona on oppi mennyt hyvin perille.
– Minulla on yksi sisko ja kaksi veljeä. Äitini on vielä elossa, mutta isäni menehtyi vuonna 2018. Hän oli myös jalkapalloilija, pelasi Kamerunin ykkössarjassa sekä Ranskassa 3.divisioonassa. Hän pääsi myös Kamerunin U20-maajoukkueseen.
12-vuotiaana jalkapalloilun tosissaan aloittanut Patrick löysi oman esikuvansa melko läheltä.
– Suosikkipelaajani on aina ollut Samuel Eto’o. Minulle hän maailman paras jalkapalloilija, paras hyökkääjä ikinä. Hän oli minulle myös tärkeä esikuva, olemmehan samasta kaupungista lähtöisin. Tunnen hänen kaksi nuorempaa veljeään erittäin hyvin.
Lahjakas hyökkääjä aloitti ammattilaisuransa Tunisiassa, kunhan äiti ensin suostui poikansa pois kotoa päästämään.
– Pelasin 18-vuotiaana yhdessä turnauksessa Kamerunissa, jonne saapui myös eräs tunisialainen joukkue, CS Sfaxien. Heidän valmentajansa kiinnostui minusta ja oli halukas ottamaan minut joukkueeseensa. Äitini kuitenkin tuolloin kielsi minua lähtemästä, koska kouluni oli vielä kesken. Myöhemmin äitini lopulta päästi minut lähtemään Tunisiaan, tosin eri seuraan eli Ben Guerdaneen.
Patrick viihtyi Tunisiassa neljä kautta, mutta hän tunnustaa alun vieraalla maalla ollen haastavaa.
– Alkuun oli todella hankalaa olla nuorena poikana ulkomailla, kaukana kotoa. Kaikki oli niin erilaista, mutta onneksi silloinkin joukkuekaverit opettivat miten toimia ja tekivät oloni kotoisaksi. Tunisian liiga on erittäin hyvä liiga, todella teknistä jalkapalloa. Tykkäsin siellä itsekin pelata, sillä pidän itseäni myös teknisenä pelaajana.
Kun hänelle aukeni mahdollisuus saapua Suomeen ja Ilvekseen, hänen ei tarvinnut aivan tuntemattomaan hypätä.
– Suomeen oli hienoa tulla. Kyselin hiukan ystävältäni Marius Noubissilta, joka pelasi myös Ilveksessä. Hän kehui Suomea, Tamperetta sekä Ilvestä. Siksi tänne oli helppo lähteä. Jouduin ensin kaksi viikkoa olemaan karanteenissa hotellissa, mutta kun saavuin ensimmäisiin harjoituksiin, kaikki ottivat minut loistavasti vastaan. Aivan kun olisin ollut heidän kanssaan jo kauemmin.
Ilveksessä Patrick viihtyy loistavasti ja hän uskoo nuoren ja taitavan joukkueen pääsevänkin vielä pitkälle.
– Täällä Suomessa on hiukan sama juttu kuin Tunisiassa, varsinkin meillä Ilveksessä. Paljon nuoria ja todella taitavia pelaajia. Valmennus on loistavaa ja ymmärtää sen, että nuorella joukkueella kestää hetken kauemmin päästä loistaviin tuloksiin. Mutta me olemme hyvällä tiellä, tämä joukkue tulee vielä saavuttamaan jotain suurta. Meillä on aivan loistava henki joukkueessa. Vaikka harjoittelemme paljon ja kovaa sekä kamppailemme peliajasta keskenämme, olemme erittäin hyviä ystäviä ja pystymme pitämään hauskaa keskenämme.
Patrick on erittäin positiivinen sekä sympaattinen persoona, jolle jalkapallo merkitsee todella paljon. Henkisenä valmentajan toimii oma äiti, jonka kanssa hän keskustelee päivittäin.
– Jalkapallo on minun elämäni ja nautin siitä. Olen erittäin positiivinen ihminen muutoinkin, nautin elämästäni muutoinkin. Jalkapallon pelaaminen vielä lisää nautinnon tunnetta, vaikka se onkin työtäni. Soitan päivittäin äidilleni ja puhumme jalkapallosta. Käymme läpi millaiset harjoitukset meillä on ollut ja miten pelit ovat menneet. Joskus hävityn pelin jälkeen saatan olla allapäin, mutta äidin kanssa puhuminen palauttaa aina ilon.
Patrickin maalitili Veikkausliigassa ei ole vielä auennut, mutta yhden syöttöpisteen hän on ehtinyt saalistaa. Hän tietää pystyvänsä tekemään täälläkin tulosta, kunhan yhteispeli vielä hioutuu kuntoon.
– Tämä on ensimmäinen vuoteni Euroopassa, joten hetken kestää totutella erilaisempaan jalkapalloon. Tiedän olevani hyvä tekniikaltani, viimeistely ja harhautukset sujuvat loistavasti. Vielä kun löydän paremmin yhteispelin muiden kanssa, niin uskon tulostakin syntyvän.
Suomi on tyystin erilainen maa kuin Kamerun tai Tunisia. Patricikin makuhermot eivät vielä ole tottuneet suomalaiseen ruokaan, mutta musiikki täällä kuulemma on hyvää.
– En ole oikein vielä sinut suomalaisen ruoan kanssa, tykkään itse kokata afrikkalaisia ruokia. Olen todella hyvä kokki, ainakin omasta mielestäni. Suomalainen musiikki on ihan hyvää, vaikken sanoja ymmärräkään. Rytmihän on muutoinkin tärkein osa musiikkia. Olen muutaman kerran laittanut pukukopissa soimaan afrikkalaista musiikkia, niin kyllä kaikki suomalaisetkin pelaajat ovat tanssineet sen mukana. Sanat eivät ole niin tärkeitä kuin rytmi.
Tulevaisuuttaan Patrick ei ole vielä kovinkaan paljon miettinyt. Jalkapallo on hänelle nyt tärkeintä ja sen parissa hän uskoo toimivansa aina. Tällä hetkellä nuoren miehen mielessä on ainoastaan Ilves.
– Tällä hetkellä pelaan Ilvekselle ja vain Ilvekselle. Haluan kirjoittaa historiaa tämän joukkueen kanssa. Mitä tapahtuu Ilveksen jälkeen, se jää nähtäväksi. En ajattele sitä nyt lainkaan, sillä nyt minulle on vain Ilves.
