Ensi viikolla parikymppisiään viettävällä maalivahti Kiira Kaivolalla oli aikaa höpötellä hetki, vaikka treenit, kirjoitukset ja muukin elämä painaa päälle. Hänellä on keväällä edessään vielä kahden aineen kirjoitukset. Ja sen jälkeen.. ”Yliopistoon yritän päästä, Tampereelle opiskelemaan diplomi-insinööriksi. Jalkapallon kanssa katsotaan sitten syksyllä tarkemmin mikä tilanne on silloin”, Kaivola sanoo.
Kaivola pitää tämän hetkisen joukkueen pelaajatilannetta hyvänä ja maalivahtien kilpailutilannetta terveenä. Hän kertoo, että heillä on nyt paljon erilaisia pelaajia ja kaikki ovat mukavia. Skuuppiotsikoita ei saada, sillä hän sanoo, että ”kenestäkään ei ole mitään pahaa sanottavaa”.
Entinen Naisten Liiga, nykyinen Kansallinen Liiga on ollut isojen uutisten ja uudistusten äärellä viime aikoina. Uudesta sarjan nimestä Kiira toteaa, että ”on se ihan hyvä, olisi se voinut olla pahempikin. Jos se naisetuliite haluttiin pois siitä, niin tuo on ihan hyvä vaihtoehto”.
”Ruutu-yhteistyö taas varmasti parantaa näkyvyyttä. Mun isäkin aina kyselee, että näkeekö pelit jostain, niin nyt näkee. Ja jos vaan haluaa katsoa, niin pääsee itsekin näkemään muut pelit sitten sieltä. Hyvä asia mun mielestä”, Kaivola toteaa.
Maalivahtina olemisen sietämätön hienous
Kiira kertoo, että hänen vahvuuksiaan maalivahtina ovat torjuminen ja keskitykset. Parannettavia asioita ovat jalalla pelaaminen sekä pelinohjaaminen. Maalivahdillakin riittää tehtävää.
Maalivahdin tärkein ominaisuus on Kaivolan mukaan rohkeus. ”Pitää uskaltaa lähteä tilanteisiin, uskaltaa ohjata peliä. Vaikka ei aina olisikaan varma, että voittaisi sen pallon, niin uskaltaa vaan mennä siihen tilanteeseen”, hän avaa.
Maalivahtina olemisen hienous piilee pelien ratkaisemisessa. ”Omassa päässä tapahtuvissa tilanteissa on aina mukana ja ratkaisemassa siellä”, Kiira sanoo.
Maalivahdiksi Kiira päätyi jotakuinkin puolivahingossa. Hän pelasi pitkään maalivahtina sekä kenttäpelaajana. Kokonaan maalivahdiksi hän muistelee siirtyneensä noin viisi vuotta sitten. ”Alkuun mä en oikein edes pitänyt siitä (maalivahtina olemisesta). En mä oikein edes tiedä, että mistä se tuli, miten päädyin maalivahdiksi. Mutta en kyllä enää nykyään vaihtaisi”, hän kertoo hymyillen.
Haastattelija ihmettelee, että miksi joukkueilla on kolme maalivahtia, eikö kaksi riittäisi? Kaivola pitää hyvänä asiana, että joukkueesta löytyy kolme maalivahtia. Treeniringin muodostavat Kaivolan lisäksi Marjukka Mikkonen ja Loviisa Helminen.
”Silloin kun meitä on kolme treeneissä, niin se on hyvä. Jos on kaksi vaan, niin on paljon vaikeampi treenata. Mauri (Heinonen) on sitten siinä. Kolme kun on, niin on hyvä, pystytään tekemään monipuolisemmin juttuja”, hän kertoo.
Tähänastisen, vielä lyhyehkön uran paras hetki nuorella maalivahdilla on U17 tyttöjen EM-alkukarsinnat Portugalissa. ”Vaikka ei mentykään jatkoon, oli tosi pienestä kiinni. Silti se on tähän asti ehkä paras muisto”, Kiira sanoo.
Tuo turnaus pelattiin loppuvuodesta 2016. Päävalmentajana toimi Marko Saloranta, joka luotsaa joukkuetta edelleen. Viimeisimpänä Salorannan maajoukkueeseen valittiin Kiiran nykyisistä joukkuekavereista Armi Heikkilä.
Kiiran, Armin ja muut ilvesläiset voi nähdä reilun kolmen viikon päästä Kansallisen Liigan ensimmäisenä ottelupäivänä. Ilves kohtaa Helsingissä paikallisen Klubin 28. päivä tätä kuuta.
Loppuun vielä kysymyspatteristo joukkueesta Kiiralle. K=Kiira, H=haastattelija.
Kovin treenaaja: K: ”Öööööö… Mä sanon Pipsan (Saarilahti).
Kovin mussuttaja: Todella pitkän ja harkitsevankin mietinnän jälkeen K: ”een mä osaa sanoa ketään”, H: ”ei haittaa mitään.
Joukkueen sytyttäjä: K: ”Sanni (Ojanen)”. H: ”Sehän tuli helposti”, K: ”joo”.
Kovin sählääjä: K, nauraen: ”Sanni”. H: ”Sanni myös tähän?”, K, edelleen hymähdelleen: ”joo”.
