Yhteishaastatteluista innostuttiin oikein kunnolla. U19-maajoukkueen vakiokalustoon kuuluva kaksikko suostui tällaiseen menettelyyn enemmän kuin mielellään. Jenni Kantaselta ja Tuuli Enkkilältä löytyy monen vuoden Ilves-tausta, vaikka ovatkin muiden joukkueiden kasvatteja.

Hyökkääjä Kantanen ja keskikenttäpelaaja Enkkilä, molemmat 18, kertoivat tavoitteistaan kysyttäessä, että muun muassa ”lukiosta olisi kiva päästä pois” ja ”ajokorttikin olisi kiva”. Melko normaaleja, juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden tavoitteita siis. Muita tavoitteita nuorilla pelaajilla on ulkomailla esiintyminen ja jalkapallon pelaaminen ammatikseen. Tällaisesta ei pysty ihan jokainen nuori realistisesti haaveilla. Tämä maajoukkueista tuttu kombo pystyy.

Kun kaksikolta sitten kysyy heidän vahvuuksistaan, molemmat kääntyilevät penkillä lievästi tuskissaan. Kantanen aloittaa ja mainitsee monipuolisuuden, hän pelaa hyvin puolustuslinjan edessä ja osaa ajoittaa juoksunsa linjan taakse. Hän kertoo myös olevansa joukkuepelaaja ja saman mainitsee omalla kohdallaan myös Enkkilä. Hän kertoo toiseksi vahvuudekseen pelin rytmittämisen. Suurimmat kehityskohteet ovat siinä mielessä kaksikolle helppo, että molemmilta tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä; Enkkilällä se on nopeuden kasvattaminen ja Kantasella taas pääpeli.

Samasta iästä huolimatta, Enkkilä yrittää jo päästä joukkueen konkariosastoon, toisin kuin Kantanen. Kantanen ei omien sanojensa mukaan pääse vielä konkariksi, sillä hänellä on liian vähän kausia takana. Enkkilällä on menossa laskujensa mukaan neljäs kausi edustuksessa ja yhteensä seitsemäs Ilveksessä. Kantasella on edustuksessa takana nyt kaksi kautta.

Kysyttäessä, että mikä on seurassa parasta, Kantanen vastaa saman tien ”no kaverit, Tuuli on mun best friend” ja halaa tätä. Enkkilä vastaa halaukseen vaikeasti selitettävissä olevalla ilmeellä ja nauruntapaisella. Kantanen kuitenkin vakavoituu ja sanoo, että tosissaan tekeminen on iso juttu seurassa. Enkkilä taas kertoo, että tekeminen on laadukasta ja suunnitelmallista. ”Ainakin usein siihen pyritään”, molemmat lisäävät lähes yhteen ääneen.

Henkilökohtaiset tavoitteet kaudelle 2020 ovat pelaajilla myös selkeästi tiedossa; Kantanen ilmoittaa ytimekkäästi, että yrittää saada vähemmän kortteja ja tehdä enemmän maaleja. Viime kaudella tuli neljä keltaista, joista rapsahti yhden ottelun pelikielto kauden viimeiseen otteluun. Haastattelijan mielestä neljä ei vielä ole niin paljon. Enkkilän tavoitteena taas on pelata paremmin henkilökohtaisella tasolla ja auttaa kokonaisvaltaisesti joukkuetta, kehittyen samalla entisestään.

Kumpikin pelaajista oli viimeksi tammikuussa maajoukkueen matkassa. Kun maajoukkueesta kysyy, molemmat kertovat, että se merkitsee heille paljon. Enkkilä sanoo, että se osoittaa, että on tehnyt asioita oikein. Kantanen taas tiedostaa, että jos on pelannut hyvin, niin se on sellainen krediitti, mikä konkretisoi asian ja auttaa tajuamaan, että ”mähän olen oikeasti ihan hyvä”.

Kysymyksiä joukkueesta

Kaksikolta kysyttiin sarjapatterina pelaajistosta, kuka on mitäkin -tyyppisesti:

Joukkueen sytyttäjä: melko helposti molemmilta tulee vastauksena Sanni Ojanen.

Huonoin häviäjä: Kantanen katsahtaa nopeasti vieressä istuvaa Enkkilää ja sanoo ”Tuuli”. Tämä ihmettelee asiaa ääneen ja kysyy, että miksi muka hän? ”Sä mökötät”, Kantanen jatkaa ja nauraa. Enkkilä sanoo vastaamalla ”no kiitos” ja valitsee vastavuoroisesti Kantasen huonoimmaksi häviäjäksi. Reilu peli.

Kuka voittaa ärsyttävän usein joukkueen sisällä: tällä kertaa pelaajat sanovat kolmeen laskettaessa ensimmäisen nimen, joka mieleen tulee. Esille nousevat pelaajaesittelyssäkin jo ollut Jade Bergius sekä Aino Rasinen.

Kovin treenaaja: pienen pohdinnan jälkeen yhteisymmärryksessä kaksikko päätyy Pipsa Saarilahteen, joka treenaa paljon omatoimisesti.

Tässä haastateltavana ollut kaksikko kertoi ensimmäisenä sisäpiirin nippelitiedon joukkueesta. Hauskan tarinan pääosassa oli puolustaja Isa Tuominen, joka oli ensimmäisellä kaudellaan laittanut nappulakenkänsä mikroon. Tapauksesta on jo aikaa, mutta se hymyilyttää ja puhuttaa tasaisin väliajoin joukkueessa edelleen. Tarina jää osittain vielä hämärän peittoon, mutta ehkä asian tiimoilta selviää lisää, kun Tuominen itse saapuu pelaajaesittelyyn. Pidetään mielessä.

Pienten pelaajien ihailu

Haastattelun päätteeksi kaksikolta tiedusteltiin mitä ajatuksia heissä herättää, kun pienet pelaajat Pirkkahalli-turnauksessa katsoivat palkintoja jakamassa ollutta kaksikkoa ylöspäin ja kirkkain silmin. ”Kyllä se tuntuu vähän hassulta, kun ei itse oikein näe vielä sitä, että joku voisi tehdä niin. Mutta onhan se siistiä, jos joku vaikka mahdollisesti kunnioittaa”, Enkkilä sanoo. ”Hyvä vastaus”, höpöttää Kantanen ja jatkaa, että se on söpöä. Ja samalla myös outoa. Hän ihmettelee, että ”miksi juuri mä. Samassa seurassa kun ollaan, niin kyllä sen sitten tietyllä tapaa ymmärtää. Onhan se söpöä”.

Ehkäpä kesällä 2020 tätä kaksikkoa seuraa kirkkain silmin vieläkin useampi silmäpari.