Kapteeni käskee – henkilökuvassa Mika Hilander   osa 2/2
teksti: Sebastian Kajander

Linkki 1. osaan

***

Takaisin tuttuihin tupsukorviin

Marraskuussa 2013 ympyrä sulkeutui, kun Hilander palasi Kuopiosta kasvattajaseuraansa. Ilves eli uutta kasvun aikaa menestyksekkäiden 80- ja 90-lukujen jälkeen. Miesten edustusjoukkue oli vasta edeltävänä vuonna noussut Kakkosesta Ykköseen, mutta Hilanderia tauko pääsarjasta ei haitannut. Usko oli vankka, että Veikkausliigaa pelataan pian Tampereellakin.

 – Seura tarjosi hyvää kokonaispakettia tuleviksi vuosiksi eteenpäin, ja minulla oli jo oma halu palata synnyinseudulle. Selvänä tavoitteena oli nostaa Ilves parin vuoden sisään liigaan, minne se kuuluu.

Ykkösessä oli monta tasokasta joukkuetta ja Ilveksen sarjasijoitus oli kolmas. Hilander pelasi kaikki 27 sarjapeliä. Hänen visiittinsä Ykkösessä jäi vain yhden kauden mittaiseksi, kun joukkueen nousu sarjaportaiden huipulle tapahtui lisenssikomitean täydennysmenettelyllä.

Ilves pelasi vuonna 2015 ensimmäisen kautensa liigassa 2000-luvulla. Median ennakkoskeptisyydestä huolimatta sarjapaikka säilyi lopulta selvästi. Yksi menestyksen tekijöitä oli Hilander, joka pelasi 10 nollapeliä. Hänet valittiin historian ensimmäistä kertaa kahdesti peräkkäin (heinä- ja elokuu) Veikkausliigan kuukauden pelaajaksi. Kauden päätteeksi Hilander valittiin Ilves-gaalassa seuran parhaimmaksi pelaajaksi.

Vuodesta 2015 lähtien Hilanderille on kertynyt 95 liigaottelua kissapedon riveissä, joten täysi sata täyttynee lähiviikkoina.

Hilanderin kanssa myös TamU:ssa ja KuPS:ssa samaan aikaan pelannut luottokapteeni Antti Hynynen (Ilves-kasvatti hänkin) lopetti peliuransa viime kauteen. C-nauha periytyi laitapakilta maalivahdin käsivarteen.

 – Kapteenius on totta kai kunnia-asia. Jokaisessa tapahtumassa pitää pystyä näyttämään esimerkkiä. Keskityn tehtävääni täysillä ja ajatukseni ovat päivittäin Ilveksen toiminnassa.

Kotikaupungissa vilisee paljon tuttuja kasvoja. Pian tulee 15 vuotta täyteen yhteistä historiaa Mikko Kavénin kanssa. Jaettu matka muistuttaa jo vanhan avioparin taivalta.

 – Aika helppoa on ollut tässä liitossa. Aluksi pelihommissa Mikko oli selvä ykkönen, sitten minä nousinkin pelaamaan enemmän. Nyt Mikko on maalivahtivalmentajana. Jokainen vaihe on mennyt kivuttomasti. Pystymme sanomaan päin naamaa, jos olemme eri mieltä. Ja pystymme jopa joskus ihan rehellisesti kehumaankin toisiamme, Hilander virnistää.

Kavén tuntee suojattinsa metkut hyvin, mutta näkee pitkäkestoisessa virkaveljeydessä myös haasteen. Ammattitaitoisessa työskentelyssä roolijako pitää olla selvillä.

 – Mika on vahva persoona, jengin henkinen johtaja ja puolustuksen organisoija. Hän pelaa vahvuuksillaan, eikä heikkouksia ole montaa. Olemme tulleet toistemme kanssa hyvin toimeen vuosien saatossa, mutta se on samalla suurin haasteemme. Meidän pitää jatkuvasti muistella, kumpi on pelaaja ja kumpi valmentaja, Kavén kuvailee.

Hilander toteaa hyvän yhteistyön maalivahtivalmentajan kanssa olevan yksi työnsä tärkeimmistä osa-alueista. Kovin moni ei Kavénin saappaita noin vain täyttäisikään.

 – Minun ei tarvitse keskittyä muuhun, kuin harjoittelemiseen ja pelaamiseen hyvin. Jos muilla valmentajilla on ollut jotain mietteitä maalivahtien toiminnasta, niin Mikko on aina ollut siinä välissä tavallaan puskurina, Hilander kertoo avoimesti.

 – Saatan joskus olla suurella tunteella mukana ja sanoa suoraan mitä sylki suuhun tuo. On hyvä, että useimmiten Mikko on ollut ensimmäisenä kuulijana. Olemme vaikka katselleet videolta, että miten pelitilanne oikeasti menikään. Sitten on helpompi keskustella muidenkin kanssa.

 

Puhelias papupata

Keskusteluista Hilander nimenomaan tunnetaankin. Vuodesta toiseen pelikaverit korostavat, että hän ei jää koskaan sanattomaksi. Puhetulva on jatkuvaa ja pelitilanteissa sangen kovaäänistä. Sen ovat saaneet huomata myös Tammelan yleisö ja vierailevat joukkueet.

 – Tämä äännekkyyteni on täysin liioiteltu juttu ja kyseessä saattaakin olla ainoastaan joukkuekavereiden yliampumia, jopa kateellisia lausuntoja. Satunnaisesti olen joskus myös hiljaa!

Kilpaurheilussa voitot ratkaisevat. Menestymiseen on monia konsteja. Yksi on vastustajan keskittymisen herpaannuttaminen.

– Toki ohjaan paljon peliä ja kyllä vastustajillekin voi jutella. Se voi olla vaikka psyykkaamista kulmapotkutilanteessa tyyliin ’Sä et oo tehny maalia neljään vuoteen, miksi edes nouset näin ylös, pelaisit omilla vahvuuksillasi’. En tietenkään tee niin kaikille, vaan ainoastaan vanhoille tutuille, jos koen kommenttien toimivan. Heitän huonoja vitsejä, ja niitähän riittää, Hilander hymyilee.

 – Kun juttelee erikoista sisäpiiriläppää pitkään pelanneiden kanssa, niin vastustajan nuoremmat pelurit usein seuraavat vieressä ihmeissään, että mitä täällä oikein tapahtuu. Niillä junnuillahan pasmat saattavatkin sitten mennä sekaisin.

Dialogi on monitahoista. Kannattajat osallistuvat usein keskusteluun. Hilander on värikkäänä persoonana helppo kohde myös negatiiviselle palautteelle, mutta hänelle on kehittynyt paksu nahka.

 – Hyvä, että ääntä riittää ja omia kannustetaan. Tammelan hienossa tunnelmassa on kiva pelata. Katsomot ovat todella lähellä kenttää, joten fanien yksittäisetkin huudot voi kuulla, vaikkei niitä varsinaisesti kuuntelisi. En sano, etteikö toisen joukkueen häiritseminen kuuluisi asiaan, mutta ei pääpainon pitäisi olla solvaamisessa. Homottelu on todella kulunut juttu.

 – Toisaalta olen kyllä monesti revennyt nauruun kannattajien huudoille. Muista kaupungeista saapuvat vierasporukat ovat saattaneet tulomatkalla ottaa vähän ilolientä ja miettiä vitsin valmiiksi. Olen joskus näyttänytkin peukkua yleisöön. Hyvällä läpällä saa keskittymisen herpaantumaan jopa enemmän kuin haukkumisella.

Oman pukukopin suojissa jutut ja tempaukset vasta lentoon lähtevätkin. Kuten kulttuurin kirjoittamattomiin sääntöihin kuuluu, monet jutuista myös jäävät pukukoppiin.

 – Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu. Teen kaikkeni, että joukkueeni menestyisi. Siihen kuuluu myös tietynlainen ryhmähengen kohotus. Koetan ehdottaa erilaisia vedonlyöntejä, mutta silloin harvoin kun niihin suostutaan, niin yleensä häviän.

 – Viimeksi hävisin Diogo Tomákselle, kun veikattiin, että tuleeko Donald Trumpista presidentti vai ei. Diogo ei enää lähde uusiin haastoihin, kun yritän saada omiani takaisin tuplana tai kuittina. Vaisua suorittamista häneltä, Hilander veistelee.

Takavuosina Hilanderin nähtiin hetkellisesti kasvattavan viiksiä. Kysyttäessä liittyykö myös ”pensselisetä-look” johonkin vedonlyöntiin, alkaa tarina muistua mieleen.

 – Aikoinaan TamU:ssa oli heikko vaihe joukkueella menossa, joten julistin, että en aja viiksiäni ennen seuraavaa tappiota. Tiesin, että naamakarvoitukseni ei ole kaikkein tuuheinta. Pelimme alkoikin sitten yhtäkkiä kulkea. Viikset kasvoivat todella rumiksi.

 – Muistelisin, että olimme esimerkiksi Maarianhaminassa kahden maalin tappiolla, mutta nousimme ihan viimeisillä sekunneilla vielä tasuriin. Viiksillä piti lähteä takaisin laivaan. En tiedä, oliko tempauksellani oikeasti vaikutusta, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Puitteet puntarissa

Hurtin huumorin lisäksi Hilanderista löytyy myös vakavampi puoli. Ilman ylenpalttista herkistelyä voi todeta, että kahden lapsen isälle perhearvot ovat nousseet lähelle sydäntä.

Viime kaudella Hilander järjesti nollapeleihin perustuvan hyväntekeväisyyskampanjan. Oman palkkapussin raottamisen lisäksi hän sai mukaan kymmenen yritystä, jotka kukin lahjoittivat 60 euroa per nollapeli. Hilanderin äiti Arja on työskennellyt Tampereen yliopistollisessa sairaalassa, joten lahjoituksen kohde valikoitui nopeasti. Kampanjan tuotto ohjattiin vuonna 2019 valmistuvalle TAYS:n lastensairaalle.

Uudenlainen kannustin motivoi Ilves-puolustuksen hyvään vireeseen. Hilander piti maalinsa puhtaana peräti 14 kertaa, mutta niistä ensimmäisessä, sarja-avauksessa FC Lahtea vastaan, hän ei pelannut täyttä aikaa, joten tilille napsahti bonuksia 13 nollapelin edestä. Lopulliseksi summaksi kertyi 7800 euroa, joilla hankitaan vastasyntyneen elvytyskone ja uusia sängynpatjoja vanhojen hetekoiden tilalle.

 – Hienoa, kun voi olla avuksi ja vieläpä palloa potkimalla. Lapsissa on tulevaisuus. Kyllä puitteet pitää olla kunnossa, oli sitten kyse sairaalasta tai futiskentästä, Hilander toteaa.

Paljastuuko kovan ulkokuoren alta sittenkin pehmeä nallekarhu? Jos on mies muuttunut vuosien saatossa, niin on myös kaupunki hänen ympärillään. Kaupin sairaala-alue uudistuu, tornitaloja kohoaa keskustaan ja kohta ratikkakin kolisee.

Tampereen jalkapallo-olosuhteet eivät ole ideaalit, mutta kehitysaskeleitakin otetaan. Ilves on rakentanut junioreille oman ulkokenttäalueen Vuorekseen ja uusi jalkapallohalli on vakavasti suunnitteilla. Lisäksi uuden Tammelan stadionin on tarkoitus valmistua vuonna 2021.

– Me treenaamme talvikaudella kaksi kertaa päivässä lämpimässä hallissa hyvällä tekonurmella. Ei olla enää parkkipaikalle auratulla lumikentällä, kuten minä B-junnuissa. Kuvaavaa on, että pienikokoinen Ilves-Kissat -halli oli silloin parhaimpia talvihalleja koko Pirkanmaalla.

– Olosuhteet Suomessa ovat parantuneet, ja pitää parantua vielä enemmän jatkossakin, mikäli meinaamme pysyä kehityksessä mukana. Kysymys on siitä, miten saamme lahjakkaimmat nuoret urheilijat futiksen pariin.

Infrastruktuurin lisäksi osaava henkilöstö on avainasemassa. Nuorien talenttien kouliminen joukkueurheilun huipulle vaatii myös pelipaikkakohtaista asiantuntijuutta. Yksi tulevaisuuden toivoista on Ilveksen 19-vuotias poikamaajoukkuemaalivahti Johannes Luukkanen, joka teki liigadebyyttinsä viime kaudella. Hän voi hyvinkin periä Hilanderin manttelin lähivuosina.

– Johku (Luukkanen) on tervepäinen ja lupaava poika. Silloin kun minä olin hänen ikäisensä, olin nähnyt maalivahtivalmentajan ehkä kymmenen kertaa. Itsekseen sai B- ja A-junnuikäisenäkin tehdä hommia. Jonkun joukkuekaverin isä oli saattanut videolta nähdä miten veskarin kuuluisi harjoitella, ja se oli siinä, Hilander muistelee.

 – Nykyään koutsit osaavat auttaa urheilijaa kokonaisvaltaisemmin mm. ravinnonkin suhteen. En ole katkera, että olisin jäänyt jostain paitsi. En tiedä, olisinko paremmassa valmennuksessa treenannut itse junnuna yhtään sen enempää. On kuitenkin hienoa, että tänä päivänä suomalainenkin jalkapalloilija saa mahdollisuuden kehittyä, jos on oma tahtotila kunnossa.

Huuhkajien kutsuhuuto

Hilander on ollut pari kertaa lähellä siirtyä ammattilaiseksi ulkomaille, mutta lopulta nappulakenkien nastat ovat uponneet tiukasti härmäläiseen nurmeen. Se ei kuitenkaan ole estänyt kehitystä vielä uran ehtoopuolellakin.

Tammikuussa 2016 tuli kutsu A-maajoukkueeseen. Kunnia, joka harvoin ensi kertaa myönnetään yli kolmekymppiselle urheilijalle. Debyytti Ruotsia vastaan Abu Dhabin harjoitusleirillä oli onnistunut. Toinen ottelu merkattiin vyölle vuotta myöhemmin Sloveniaa vastaan. Hilander joutui antautumaan yhteensä kolmesti Suomen hävitessä molemmat koitokset, mutta kokonaisuudessaan kokemus oli positiivinen.

 – On ollut hienoa päästä näkemään sitäkin puolta. Maajoukkueessa tehdään asioita omalla kaavalla. Jokainen valmentaja ja pelaaja on erilainen. Aina kun treenaa uusien tyyppien kanssa, niin näkee toisen tavan toimia. Saatan poimia jonkun teknisen tai taktisen jutun omaan työskentelyyni.

 – Tavalliseen talvikauden arkeen verrattuna maajoukkueleireillä ei harjoitella ehkä niin kovaa. Kun lyhyessä ajassa on kaksi maaottelua, niin siinä mennään pelien ehdoilla. Työmatkoja ne ensisijaisesti ovat, mutta onhan se mukavaa tammikuussa päästä etelän lämpöön. Aurinko paistaa ja nurmikentät ovat priimakunnossa.

Supliikkimiehenä myös sosiaalinen aspekti on aina läsnä.

 – Hyviä reissuja, joista saa pelillisten asioiden lisäksi paljon muutakin. Ei voi ehkä ihan ystävyyksistä puhua, mutta kaverusten kesken positiivisia kanssakäymisiä.

Oppia ikä kaikki

Maaotteluiden välissä Ilves palkitsi luottovahtinsa uudella kolmivuotisella sopimuksella, joka ulottuu vuoden 2019 loppuun. Tuolloin Hilander tulee täyttämään 36 vuotta. Vanhakin siis vielä vertyy.

Sanontoja ikääntymisestä riittää. Miehen vanhetessa vaivat nuorenee, eikä ikä tule yksin, mutta oikeanlaisella treenaamisella futari Mansesta saa ihmeitä aikaan. Sopivassa suhteessa ennakointia ja palautumista, rasitusta ja lepoa, kipua ja nautintoa. Joukkueen ”papparainen” on tuttu näky fysiovalmentaja Heli Rekimiehen hierontapöydällä.

. – Ei kai siinä ole numeroiden kanssa mitään tekemistä, kuinka hyvin urheilija pitää itsestään huolen. Ei ole mitään tekosyytä sille, etteikö palautuminen olisi riittävää. Etenkin maalivahdin pelipaikalla pitää kyllä jaksaa, vaikka pelattaisiin kolmen päivän välein, Hilander paaluttaa.

 – Okei, ehkä nyt 34-vuotiaana jotkut kolhut tuntuvat kovemmilta kuin ennen. Tämän ikäisenä ei toisaalta ole enää kiire muihin rientoihin pelien jälkeen. Nykyään on aikaa pistää paikat kuntoon ja asioiden tärkeysjärjestys on paljon oikeampi, kuin mitä parikymppisellä välttämättä on.

Hilanderin terveiset nuoremman kaartin futaajille on sama ohjenuora, jota hän itsekin noudattaa.

 – Aikaisemmin olisin sanonut, että kannattaa vielä harkita lajivalintaa uudemman kerran… Vakavasti puhuen, tärkeintä on innostua pelaamisesta. Halu lähtee omasta itsestä. Sillä palolla minäkin pärjään vielä tämän ikäisenä.

 – Innostun futiksesta aivan joka päivä. Ei kannata treenata 12 kertaa viikossa asiaa, josta ei oikeasti tykkää. Kun koittaa päivä, etten enää innostukaan, niin sitten homma loppuu ja lyhyeen!

Kaksi kertaa aiemmin homma on jo loppunut. Kuten mainittua, molemmilla kerroilla ura vielä jatkui, mutta kolmas lopetuspäätös lienee viimeinen. Toivottavasti siihen on kuitenkin vielä vuosia aikaa.

Itsevarmuus ja suora määrätietoisuus on kantanut Ilves-kapteenia näihin päiviin asti. Kun viimeisin liigapeli lokakuussa 2017 päättyi, Hilander ripusti mitalin kaulaan ja hänet valittiin kuukauden tähdistökentälliseen. Status quo, siitä on hyvä jatkaa huhtikuussa 2018.

Mika Hilander

Syntymäaika ja -paikka: 17.8.1983 Tampere
Pituus: 193 cm
Paino: 91 kg
Pelipaikka: maalivahti
Ensimmäinen joukkue: Ilves Futis-liiga, Ilves Viinikka
Veikkausliiga-otteluita: 180
Virallisia otteluita Ilveksen miesten edustusjoukkueessa: 146
A-maaotteluita: 2
Saavutukset: Suomen mestaruus, 3 liigapronssia

Seurahistoria:

Ilves juniorit ……………….. 1991-1999  Piirisarja
Ilves B-juniorit …………….. 2000  SM-sarja
NoPS …………………………. 2001-2002  Kolmonen
Ilves A-juniorit …………….. 2003  SM-sarja
TamU …………………………. 2004-2007  Veikkausliiga
FC Hämeenlinna (laina) .. 2006  Ykkönen
PP-70 (laina) ………………. 2007  Ykkönen
NoPS …………………………. 2008  Kolmonen
TPV …………………………… 2009  Ykkönen
TamU …………………………. 2010  Veikkausliiga
KuPS …………………………. 2011-2013  Veikkausliiga
Ilves …………………………… 2014-  Ykkönen, Veikkausliiga