Kapteeni käskee – henkilökuvassa Mika Hilander osa 1/2
teksti: Sebastian Kajander
Veikkausliigan alkuun on enää pari päivää aikaa. Vuosi 2018 kääntää Ilveksen pelikirjassa uuden sivun ainakin kokeneiden pelaajien osalta. Pelaajauransa viime kauteen päättivät mm. pitkän linjan ilvesläiset Antti Hynynen ja Jaakko Juuti.
Yksi hahmo ei kuitenkaan lähde kulumallakaan, ja hyvä niin. Tolppien välistä löytyy mies, jonka harjaantunut silmä näkee koko kentän – ja jonka huuto myös kantaa koko kentän. Kyseessä on tietenkin Mika Hilander, numero yksi.
Ensimmäistä kertaa Ilveksen kokoonpanossa on enemmän 2000-luvulla syntyneitä, kuin 1980-luvulla syntyneitä. Hilanderin lisäksi ainoastaan toppari Jani Tanska on elänyt kasarilla, aikana ennen GSM-matkapuhelinverkkoa ja Berliinin muurin murtumista. Ikävuosissa edes Tanska ei yllä samalle kymmenluvulle, sillä viisi kesää häntä vanhempi Hilander on ehtinyt jo 34 vuoden kunnioitettavaan ikään.
Kokenut veräjänvartija kertoi, mitä noihin vuosiin on mahtunut. Jalkapalloilijan ura on ollut kahdesti katkolla, eikä nykyinen asema yhtenä Suomen parhaimmista maalivahdeista ole tullut valmiiksi ojennettuna.
3-vuotiaana Ilvekseen, vuosikymmen myöhemmin nappulat naulaan
Mika Hilander oli sen kesän alussa vain 3-vuotias, kun hän liittyi Ilves Viinikkaan. Ilves Futis-Liigalla oli jo 1980-luvulla laaja kaupunginosatoiminta, joten valinta oli luonnollinen. Isä Jouko toimi valmentajana ja tuki aktiivisesti poikansa liikuntaharrastusta.
– Ilvesläisyys on tullut äidinmaidossa. Lapsuudenkotini kulmilla Viinikassa ja Koivistonkylässä me saman alueen pojat pelattiin kaikki Ilveksessä futista ja jääkiekkoa. Muistan ne hiekkakentät hyvin. Maalitolpat oli tehty puusta ja verkot puuttuivat kokonaan, mutta hauskaa oli, Hilander fiilistelee.
– Muistan katselleeni uudelleen ja uudelleen VHS-nauhalta Neuvostoliiton ja Hollannin välistä vuoden 1988 EM-kisojen finaaliottelua. Hollanti oli täynnä kovia pelimiehiä, mutta maalivahti Hans van Breukelen teki suurimman vaikutuksen. Tykkäsin myös Peter Schmeichelista, joten oma pelipaikka oli aika selvä.
Mielleyhtymät ovat tuttuja. Lapsuuden idolit ja huolettomat kesät puistossa leikkien ja pelaillen, mikäpä sen nostalgisempaa. Idylliin mahtuu kuitenkin myös yläasteikäisen kapinaa ja oman polun etsimistä. Nokialle äitinsä ja siskonsa kanssa muuttaneen Mikan vapaa-aika oli sahaamista kaupunkien välillä.
– Suunnilleen 14-vuotiaana pääsin talenttileireille Eerikkilään. Siihen aikaan ne olivat ensimmäisiä junioreiden katsastustapahtumia maajoukkueita varten. Totesin kuitenkin samalla, että futis ei olekaan enää kivaa. Limudiscot tulivat kuvioihin, eikä jalkapallo kiinnostanut tarpeeksi. Lähdin Ilveksestä ja lopetin koko harrastuksen.
Hilander pelasi edelleen jääkiekkoa. Aikalisä kuningasjalkapallosta ei lopulta kestänyt kauaa, kun kesän tultua nurmikenttä kutsui omiaan. Myös keltavihreä sydän jäi sykkimään.
– Jääkiekon ohella menin pelailemaan futista Nokian Pyryn C-junioreihin. Junnupelit jäivät vähiin, sillä jo B-ikäisestä lähtien olin Pyryn ja Nokian Palloseuran miesten joukkueiden mukana. Viimeisen A-junnuvuoden ajaksi palasin vielä Ilveksen junioreihin. Veri veti takaisin ja Ilveksen kasvattina kyllä pidän itseäni selkeästi. Tästä seurasta minulla on kaikki alkujaan lähtenyt.
Ilves-paidassa mitalia kaulaan, tuttua puuhaa. Kuva: Arja Hilander
Veikkausliigan porteilta kilometritehtaan luiskaan
Tampere United eli 2000-luvun alussa kukoistuksen vuosiaan. Sinipaitojen maalia vartioi kaudesta toiseen Veikkausliigan parhaimmaksi maalivahdiksi valittu Mikko Kavén, joka oli vakiokasvo A-maajoukkueessakin. Rooli hänen varamiehenään ei ollut helpoimmasta päästä, sillä peliaika oli kortilla.
– Junnuiän päätyttyä pääsin TamU:n liigarinkiin, mutta muutamaan vuoteen pelikentälle ei juuri ollut asiaa. 2007 olin koko kauden lainalla Ykkösessä PP-70:n riveissä. Se kausi ei ollut hyvä itseltäni, joukkueelta tai seuraltakaan. Putosimme Kakkoseen, Hilander huokaa.
Toisen peräkkäisen Suomen mestaruuden voittanut TamU:kaan ei enää tarjonnut uutta sopimusta. Aiemmin haudattu ajatus jalkapallon lopettamisesta hiipi jälleen takaraivoon.
– Lähdin talveksi Jaroon testille. Olin siellä lähinnä vain tuuraamassa vakituista maalivahtia, jolla oli muutaman kuukauden polvivamma. Pietarsaaren reissu ei myöskään poikinut sopimusta. Aloin jo miettiä vaihtoehtoja ammattilaisurheilun tilalle.
”Hommat sujuivat hyvin, kunnes polveni napsahti. Totesin että nyt saa futis riittää”
Hilander joutui seuraamaan TamU:n pelejä vaihtopenkiltä, mutta palkintokaappiin oli ehtinyt kertyä kultamitali ja kaksi pronssia niiltä kausilta, kun häntä ei lainattu eteenpäin. Ei olisi heti arvannut, että Tampereella liigamitaleita kerännyt nuori pelaaja siirtyy Nokialle tahkoamaan kolmosdivaria. Vauhdin hakeminen alempaa piiritasolta osoittautui kuitenkin käytännölliseksi ratkaisuksi.
– Vanhat tutut NoPS:sta kyselivät suunnitelmistani. Heitin ilmoille, että tulen pelaamaan vaikka teille, jos hommaatte minulle siviilityöpaikan. No senhän he tekivät, joten olin sitten rengastehtaalla töissä ja viihdyin todella hyvin.
Vuosi 2008 kului Nokialla leppoisasti palloa potkien ja kumirenkaita rullaillen. Kunnianhimoa toki edelleen riitti täysipäiväisen jalkapallotyön tavoittelemiseen. Maalivahti ryhtyi jälleen kapuamaan urheilijan tikkaita ylöspäin. Yhtäkkiä kaikki kuitenkin kaatui alta.
– 2009 jatkoin vuorotöitä ja samalla tein vuoden sopimuksen TPV:n kanssa. Hommat sujuivat hyvin, kunnes helmikuussa polveni napsahti rikki. Eturistiside, kierukka ja sivusiteet katkesivat. Koko kausi meni heti plörinäksi, Hilander pudistelee päätään.
– Totesin, että nyt saa futis riittää. Parin vuoden sisään olin häviämässä sarjapaikkaa Ykkösestä, pelasin kolmosdivaria ja sitten hajotin polveni vuodeksi. Kun ei ura lähde käyntiin, niin ei lähde. En silti halua puhua aallonpohjasta. Se nyt vain oli realiteetti sillä hetkellä. Taitoni eivät riittäneet.
Ammattilaisurheilijalle kuuluva tukiverkosto ja organisaation voimavarat puuttuivat ympäriltä. Kuntoutuksella ei tähdätty enää huippu-urheilun vaatimuksiin.
– Halusin polveni edes sellaiseen kuntoon, että pystyn tehdä päivätöitä ja elää tavallista elämää. Operoinnin jälkeen vakuutus korvasi 10 käyntiä fysioterapeutilla, mutta niiden lisäksi aika yksin sain hoitaa vaivaani. Omatoimisella treenillä jäykkyydet pikkuhiljaa hävisivät, Hilander toteaa koipeaan oikoen.
Paistaa päivä risukasaankin
Tammikuussa 2010 Hilanderin puhelin soi. Langan päässä oli Mika Malinen. Pelaajaurallaan hän oli vartioinut Ilveksen maalia seitsemän vuotta ja toimi sittemmin myös seuran päävalmentajana. Tällä kertaa Malinen oli Tampere Unitedin asialla.
– ’Nötte’ Malinen rimpautteli TamU:n puolesta. Hän oli siellä maalivahtivalmentajana ja heillä oli tarvetta veskarille. Ei tarvetta välttämättä hyvälle, mutta ainakin halvalle veskarille, Hilander keventää.
– Saimme sumplittua sopimuksen kaikkia osapuolia tyydyttäväksi. Se tiesi lopettamispäätökseni pyörtämistä ja nopeaa paluuta liigakuvioihin. Sillä tiellä edelleen ollaan. Hommat kääntyvät hetkessä ympäri, sellaista on elämä.
26-vuotias Hilander teki viimein Veikkausliiga-debyyttinsä! Kovia kokenut polvi hieman vihoitteli edelleen, mutta miehelle kertyi 16 sarjaottelua ja ykkösmaalivahdin viittaa soviteltiin.
Synkkiä pilviä kuitenkin kasautui konkurssikypsän TamU:n ympärille. Hämärät taloussotkut johtivat seuran sulkemiseen kaikesta kilpatoiminnasta keväällä 2011. Hilander löysi itsensä jälleen tilanteesta, jossa työpaikka on mennyt alta. Tällä kertaa syy oli hänestä riippumaton, joten kysyntää hyviksi todetuille palveluksille riitti.
Savolainen kierous vai kirous?
Kevät vaihtui kesäksi. Moni ykkösmaalivahdin paikka oli jo täytetty, mutta Hilander niin sanotusti putosi maahan juosten. Uusi työnantaja löytyi Kuopiosta, ensimmäistä kertaa Pirkanmaan ulkopuolelta. Havaittavissa oli myös ”kulttuurieroja”, kuten hän kuvailee.
– KuPS on paljon rahaa käyttävä organisaatio. Pelillisesti meni hyvin etenkin ensimmäisen ja viimeisen vuoteni aikana. Europelit olivat hienoja kokemuksia ja niissäkin pallo tarttui. Viihdyin kaupungissa myös futiksen ulkopuolella.
– Kolme kautta kuluivat mukavasti, kunnes toimiston käytös pääsi pahasti yllättämään. Kun itse lyön kättä päälle, niin lupaus myös pitää. Minä ja asianomaiset tiedämme faktat, eikä siitä sen enempää. Pääasiassa Kuopiosta jäi hyviä muistoja.
KuPS on monelle Ilvestä seuraavalle erityinen vastustaja, sillä yhteinen historia on sangen yksipuolinen kissapedon eduksi. Ilves ei ole hävinnyt KuPS:lle missään kilpailussa yli 20 vuoteen. Edellisestä tasapelistäkin on jo vuosia aikaa, sillä meneillään on peräti 11 ottelun katkeamaton voittoputki.
Kohtalokkaasti voittojen takuumiehenä on häärinyt Kuopiosta Tampereelle palannut Mika Hilander. KuPS on yhdeksässä viimeisimmässä sarjaottelussa saanut pallon hänen selkänsä taakse ainoastaan kaksi kertaa, ja niistäkin toinen oli toppari Pavle Milosavljevićin oma maali.
Viime kauden kaikissa kolmessa liigakohtaamisessa tamperelaisveskari pelasi nollapelit. Vetoja kertyi lähemmäs 40, mutta taika säilyi. KuPS:n päävalmentaja Jani Honkavaara totesi lehdistötilaisuuksissa Hilanderin olleen kentän paras pelaaja ja suurin yksittäinen syy tuloksiin. Hilander itse toppuuttelee hehkutusta.
– Haluamme aina voittaa KuPS:n, mutta niin me haluamme voittaa kaikki muutkin joukkueet. Minulla voi ehkä ylimääräinen yksittäinen prosentti latausta olla mukana. Onhan se ainakin muihin joukkueisiin verrattuna erilaista mennä vieraspeleissä entuudestaan tuttuihin puitteisiin, joissa on itsekin ollut mukana.
– Tunnen KuPS:sta edelleen porukkaa, aina pelaajista huoltajaan ja talkooväkeen. Esim. vanhan kaverini Ats Purjeen kanssa tykätään jutella paljon ja joskus pelienkin aikana, hyökkääjä hän kun on.
Liigakauden 2018 ensimmäinen kotipeli on reilun viikon päästä, kuinkas muutenkaan, juuri KuPS:aa vastaan. Seura on tänäkin vuonna vahva mitali- ja jopa mestarikandidaatti.
– Heillä on taitava hopeaa voittanut joukkue, joten vaikeaa voittaminen on tälläkin kertaa. Se on kuitenkin vain yksi peli muiden joukossa. Emme kasaa ylimääräisiä paineita tai keskity aiempiin tuloksiin.
– Toivottavasti tässä nyt ylipäätään päästään ’talven’ keskellä pelaamaan jalkapalloa. Saa nähdä pörräävätkö latukoneet vielä ympärillä, niin kuin treenikentällä Kaupissa, Hilander vaihtaa humoristisesti puheenaihetta.
