Viime kaudella kesken kuuminta Veikkausliigan taistoa siirtyi todella vahvasti kautensa aloittanut Eetu Mömmö Ilveksestä italialaisen US Leccen riveihin. Peliminuutteja on toistaiseksi tullut ainoastaan seuran U19 joukkueessa, sillä loukkaantumiset ovat jarruttaneet nousua edustusjoukkueeseen.

Eetu Mömmön edelliset peliminuutit ovat marraskuun lopulta, jolloin hän myöskin laukoi uransa ensimmäisen maalin Italian U19 Primavera-sarjassa. Hänellä on nyt vyöllään viisi sarjapeliä sekä yksi cupin ottelu Lecce Primaveran riveissä. Sopeutuminen uuteen seuraan on sujunut pääsääntöisesti hyvin.

– Muuten ihan hyvin olen sopeutunut, hiukan ovat loukkaantumiset vaan vaivanneet. Nyt olen selkävaivojen takia ollut hiukan sivussa.

Vaikkei Eetu ole pystynyt edes täysipainoisesti harjoittelemaan, on päiviin löytynyt täytettä aivan riittävästi.

– Lukio on minulla vielä kesken, niin koulukirjoja on tullut lueskeltua normaaliakin enemmän. Tarkoitus olisi keväällä tulla Suomeen yo-kirjoituksiin. Lisäksi olen katsellut leffoja ja pelaillut pleikkarilla kavereiden kanssa.

Eetu Mömmön muutosta Tampereelta Etelä-Italian Lecceen on nyt kulunut viitisen kuukautta ja nuoresta miehestä on jo tullut pesunkestävä lecceläinen. Sopeutumista on helpottanut kaksi suomalaista joukkuetoveria, Hongasta siirtynyt maalivahti Jasper Samooja sekä HJK:sta lähtöisin oleva laitapelaaja Henri Salomaa.

– Hyvin olen mielestäni sopeutunut, kieltäkin on jo tullut ihan mukavasti opittua. Pärjään jo kaupoissa ja asioilla. Välillä puhutaan jätkien kanssa suomea, mutta kyllä aika nopeasti muut alkavat vähän kieroon katsoa. Edellyttävät italian kielen opettelua, englantia ei käytetä edes harjoituksissa.

Kotimaastaan Eetu kaipaa läheisiään, vaikka yhteydenpito onkin nykyään helppoa. Puhelimitse ja tietokoneen välityksellä otetut yhteydet eivät kuitenkaan korvaa aitoja kontakteja. Lecce ilmeisesti ei myöskään kuulu suomalaisten vierailupaikkakuntiin, ainakaan puhetta ei Eetu ole kaupungilla kuullut.

– Perhettä ja läheisiä kaipaan tietenkin eniten, mutta myös suomen kieltä haluaisi kuulla enemmän mitä nyt. Kaupungilla en ole vielä kuullut kertaakaan suomea puhuttavan, mutta varmasti menen jutulle, jos näin tapahtuu.

Eetun odotettiin pääsevän käymään ”ylhäällä” edustusjoukkueen riveissä ja nyt alkutalvesta. Käynti on luonnollisesti loukkaantumisten vuoksi siirtynyt, mutta Eetulta löytyy kärsivällisyyttä.

– Kyllä mä uskon, että terveenä pysyessäni olisin päässyt kokeilemaan jo ylhäällä. Meiltä on pari kaveria sinne jo päässyt harjoittelemaan ja pelaamaan ihan minuuttejakin.

Yksi mahdollinen syy Eetun loukkaantumissa saattaa johtua italialaisen jalkapallon huomattavasti kovemmasta temmosta niin peleissä kuin harjoituksissakin.

– Peleissä on täällä huomattavasti kovempi tempo, mitä Suomessa. Veikkausliigassa puolestaan ehtii sitten pelaamaan paljon taktisemmin. Myös treeneissä tempo on hurja ja ne myös kestävät pidempään mitä Suomessa. Siihen oli eniten tottumista alussa, kun kroppa ei ollut ihan tuollaiseen tottunut.

Pikkuhuuhkajien vakiomiehistöön kuuluva Eetu odottaa pääsevänsä maaliskuun lopulla järjestettävälle harjoitus- ja pelileirille. Joukkueella on sekä harjoituspeli Romaniaa vastaan että EM-karsintaottelu Kroatiaa vastaan.

Kroatialaiset onnistuivat syksyllä ryöstämään Pikkuhuuhkajilta voiton Oulussa pelatusta ottelusta.

– Totta kai maajoukkuetehtävät kiinnostavat, toivottavasti olen kunnossa leirin alkaessa. Meille jäikin vähän viimeksi hampaankoloon, niin nyt halutaan näyttää. Meillä on todella hyvä nippu kasassa.

TPV:n kasvatti mutta pitkään Ilveksen junioreissa pelanneen Eetun tietämys kotikaupungin tapahtumista ovat hyvin selvillä.

– Ilvestä on tullut totta kai seurattua paljonkin. Aika hyvältä näyttää joukkueen rakentaminen tässä vaiheessa. Paljon tulee puhuttua ilvesaikojen kavereiden kanssa ja silloin väkisinkin puheet siirtyvät Ilvekseen.

Eetu on saanut viettää lapsuutensa hyvin urheilullisissa merkeissä. Äiti ja täti olivat aikoinaan kovia tekijöitä hiihtolajeissa sekä pesäpallossa ja ukki pelasi itsekin jalkapalloa. Eetun kypsyminen huippu-urheiljaksi tapahtui kuin luonnostaan perheen parissa.

– Urheilullisessa perheessä kasvaminen edesauttoi kyllä paljon omaa uraani. Esimerkiksi oikeanlainen ja terveellinen ruokavalio tuli automaattisesti kotoa ja siellä ymmärrettiin mitä urheilijan elämä muutoinkin on.

Ensimmäiset vuotensa Eetu asui Siilinjärvellä, jossa Marika-äiti pelasi pesäpalloa Siilinjärven Pesiksen riveissä. Ennen urheiljauransa alkua Eetu ehti toimia äitinsä joukkueen maskottina

– Joo, kauheasti en itse niistä ajoista mitään muista, mutta kovasti kuulemma tykkäsin olla mukana. Tampereella pelasin futiksen lisäksi salibandyä. Siinäkin olin suhteellisen hyvä, mutta kyllä futis vei lopulta voiton.