Kaikki alkoi Annalan hiekkakentältä

Keväällä 2001 lähes 4-vuotias Diogo Tomás sai päälleen ensimmäisen kerran Ilvespaidan. Kyseessä oli Annalan kaupunginosan pienimpien poikien joukkue, johon Diogo muistelee menneensä ehkä kavereiden perässä pelaamaan. ”Ei kauheasti ole itsellä muistikuvia tuosta ajasta, olin melko vilkas pojankoltiainen ja kaikenlainen pelaaminen oli kivaa. Eiköhän kuitenkin kilpailuvietti ollut se syy, miksi pelaaminen tuntui niin makealta”, hän toteaa. ”Kyllä mä taisin aina olla suht’ hyvä, mutten missään vaiheessa mikään tähti”, Diogo muistelee.

 

Yliaktiivinen suupaltti

”Meitä oli tiivis pieni porukka ja lähes kaikki noustiin Ilveksen taitokouluun ja sieltä ikäkausijoukkueisiin. Noista pelaajista moni on vieläkin todella hyvä ystäväni ja osa pelaa futistakin vielä. Iso kiitos niille kaikille junnuvalmentajille, jotka jaksoivat tällaista välillä hankalaakin valmennettavaa”, Diogo naurahtaa. ” Olin paitsi yliaktiivinen niin myös aika kyseenalaistava pelaaja. Halusin aina tietää, miksi jotain asiaa treenattiin. En vain halunnut tehdä jotain, jos en saanut tietää mikä hyöty siitä on. Olin varmaan aina äänessä!” hän jatkaa naurahtaen. ”Taisin vasta armeijassa oppia pitämään suuni kiinni tietyissä tilanteissa” hän virnistää. ”Mutta junnukoutsit osas käsitellä mua kuitenkin oikein, siitä olen heille kiitollinen”, Diogo vakavoituu.

 

Pitkä ja tyhmä? Ei, vaan pitkä ja fiksu!

”Pelasin nuorempana keskikentällä, välillä ihan ylempänäkin. Sitten valkut alkoi tehdä musta topparia. Suutuin ensin ja kiukuttelin kun puolustus oli mukaa pelkkää pallon purkamista ylöspäin roiskimalla. ”Ajattelin, että eikö mun taktinen ja tekninen osaaminen riitä keskikentälle vai mistä on kiinni. Todellisuudessa valmentajat näkivät mun vahvuuksien sopivan paremmin topparinpaikalle”, Diogo analysoi. ”Topparina pelaaminenhan vaatii aivan älyttömästi taktista osaamista ja siinä näkee koko kentän niin hyvin. Se on pelin ohjaamista ja vaati todella hyvää yhteispeliä koko joukkueen kanssa. Kyllä se paikka mulle sopii parhaiten”, hän jatkaa innostuneena.


Edustuksen rinkiin ja pari maaotteluakin

Juniorimaaotteluitakin Diogolle on kertynyt 2 peliä U19 joukkueessa. ”Olin siinä käsityksessä, että mut olisi valittu aikoinaan jo U16 maajoukkueeseen, mutta jostain syystä kutsua ei koskaan tullut. Täytyis varmaan Jallulta (Wiss) kysyä mihin mun kutsu silloin hukkui”, Diogo sanoo pilke silmäkulmassa. ”Muistan kun ekan kerran pääsin Ilveksen edustuksen treeneihin. Olin tietysti jäljessä kokeneempia pelaajia, mutta näin myöskin mahdollisuuden kehittyä vähintään yhtä hyväksi kuin he. Silloin alkoi ammattilaisuus tulla aivan selkeäksi tavoitteekseni”, hän kertoo.

 

Vauhtia alasarjoista ja aikuistumisen hetki

”Ilveksen puolustus oli siihen aikaan melkoisen kova ja minulle ei vielä löytynyt oikein roolia joukkueessa. Minulle vinkattiin, että Mikkelissä olisi mahdollisuus lainapelaajana päästä pelaamaan miesten pelejä. Olin just siinä vaiheessa suoriutunut kirjoituksista ja aloittelin pänttäämistä pääsykokeisiin ja tuo vaihtoehto tuntui kiinnostavalta. Olihan se kova juttu muuttaa pois kotoa, kauas perheestä aivan outoon ja uuteen ympäristöön. Vaikka loukkaantumisen vuoksi sain lopulta pelattua ainoastaan 6 ottelua MP:ssä, niin kyllä se oli erittäin opettava kokemus kaikin puolin. Seuraavana vuonna kamppailu pelipaikasta Ilveksessä näytti yhtä haastavalta ja Jallu kertoi että jos haluan, niin hän antaa Huttusen Okan numeron jos pelaaminen Hakassa Ykkösen pelejä kiinnostaa. Se kausi antoi vihdoin mahdollisuuden pelata isossa roolissa miesten tasolla. Kiitos Hakalle mahdollisuudesta kasvaa”, Diogo kertoo.

 

Paluu kotiin, unelmien täyttymys

Paluu Ilvekseen oli helppo päätös, kasvattajaseura ja täynnä tuttuja pelaajia sekä valmentajia. Ja seuralla määrätietoinen suunnitelma pitää Ilves huipulla, olihan se tavallaan unelmien täyttymys!”, Diogo kertoo. ”Valmennus on aivan loistavaa Ilveksessä! Jallu ja Köpi osaavat entisinä pelaajina antaa just oikeanlaisia neuvoja ja kaikella harjoittelulla on selkeä merkitys. ”Joukkueessa on loistava ilmapiiri ja yhteispeli paranee päivä päivältä”, hän huudahtaa.

 

Jekuttelija odottaa Hilan velanmaksua

”Joukkueen sisällä taidan olla sellainen jekuttelija, mutta sitäkin voisi vielä hiukan lisätä. Kivat jekut silloin tällöin parantavat yhteishenkeä. Taidankin ottaa Hilan silmätikuksi, sillä olen jo pari vuotta odottanut hänen maksavansa vetovelkansa USAn pressanvaaleista”, hän nauraa. ”Ei vaan, Hila on hyvä tyyppi. Osaa laskeutua meidän nuorempien tasalle jutuissa, vaikka onkin vähän vanhempi. Hyvä johtajatyyppi.”

”Meillä on tosi hyvä joukkue kasassa, kyllä mä uskon, että ollaan mitaleilla ja kirkastetaan viime vuotista. Joukkueen kemia toimii ja vielä kun saadaan otteisiin enemmän tasaisuutta, niin vain taivas on rajana. Pystytään kaikki kyllä voittamaan tässä sarjassa. Varsinkin meidän puolustajien yhteispeli toimii hienosti. Hiukan vielä taso vaihtelee illasta toiseen, mutta kyllä se tasaantuu vielä.”

 

Europelit, voittamaan lähdetään

Ilves lunasti paikan europeleihin viime vuoden pronssimitalien myötä.
”Kovin paljoa ei vielä ole tullut noita europelejä mietittyä, mutta ihan sama ketä tulee vastaan, voittamaan lähdetään! Kyllähän itselläkin on unelmissa päästä isompiin sarjoihin pelaamaan eli tavallaan näyteikkunapelejä nuo samalla ovat. Mutta nyt laitetaan kaikki likoon Ilveksen puolesta ja katsotaan sitten onko oma pelaaminen osunut scouttien silmiin.”

 

Ilvesperhe on tärkeä

”Kyllähän Ilves on minulle se toinen perhe. Niin isossa roolissa ollut läpi elämäni. Nytkin kun katsoo kuinka meidän toimiston pomomiehet laittaa täällä (Tammelan stadionilla) paikkoja kuntoon, niin kyllähän se kertoo tästä seurasta paljon. Kaikki on täydellä sydämellä mukana! Ja se tunne, kun astelet kentälle ja näet ja kuulet fanien kannustuksen, se on aivan huikea! Kyllä se kannustaminen tuo lisäpotkua ja virtaa pelin aikana. Tulee tunne, etten voi pettää noita faneja ja pakko puristaa itsestään vielä lisää. Nyt perjantaina päästään vihdoinkin pelaamaan Tammelaan, se on aivan huikea fiilis. En ole vielä pelannutkaan täyttä ottelua Tammelassa, toivottavasti se nähdään perjantaina”

 

Kavereita ja ”opiskelua”

”Opiskelen Tampereen yliopistossa kauppatieteitä. Lisäksi vapaa-ajalla tykkään hengailla kavereiden kanssa. Silloin futis unohtuu ja pääkoppa pääsee lepäämään. Vaikka futis onkin pääjuttu, niin kyllähän mä opiskelenkin, mutta aika heikosti on tullut viime aikoina käytyä koulunpenkillä”, Diogo naurahtaa.

Tervetuloa Tammelaan

Kuvat: Tomás’ien perhealbumi

    

Diogo Tomás
Pelinumero:
3
Syntymäaika:
 31.7.1997
Kansalaisuus: Suomi
Pituus: 193 cm
Paino: 91kg
Pelipaikka: toppari
Ensimmäinen joukkue Ilves Futis-liigassa: Ilves Annala

Info Tammelan ottelutapahtumasta
Ottelupaikan siirto: PS Kemi-Ilves